Laitospuutarhat

Monien julkisten laitosten kuten sairaaloiden, tehtaiden, rautatieasemien, kanava-alueiden ja kasarmien yhteyteen perustettiin puutarhoja 1800-luvulla. Pirkanmaalla eräs huomattavimmista laitospuutarhoista oli Pitkäniemen mielisairaalan puutarha Pyhäjärven rannalla.

Maaseutua pidettiin mielisairaalan ihanteellisena sijoituspaikkana – luonnonkauneus, maaseutuympäristön muuttumattomuus ja vakaus sekä kauniit ja hoidetut puistoalueet olivat seikkoja, joiden katsottiin auttavan mielen eheytymisessä. Teollistuvaa, ahdasta ja meluisaa kaupunkia sen sijaan pidettiin mielenterveydelle vahingollisena.

Pitkäniemen paviljonkimaiset, 2-3 -kerroksiset sairaalarakennukset rakennettiin vuosina 1896 – 1899 Pitkäniemen sotilasvirkatalon maille ja sairaala otettiin käyttöön vuonna 1900. Puutarhaa rakennettiin vuosina 1904 – 1914 ja valmiin puutarhan pinta-ala oli noin 10 hehtaaria. Puutarhan suunnitteli Willy Nykopp, joka toimi tuolloin valtion rautateiden ylipuutarhurina. Puutarhan muotoutumiseen lienee vaikuttanut myös ensimmäisen ylilääkärin Emil Houghbergin kiinnostus kasvitieteeseen. Puutarhan rakennusvaiheessa puutarhurina toimi Oskari Nopola, jolla oli myöhemmin oma kauppapuutarha Tampereen lähistöllä. Sairaalan puutarhan, keittiötarhan ja kauppapuutarhan hoito kuului alusta alkaen potilaiden kuntoutukseen. Potilaat huolehtivat myös esimerkiksi kasvihuoneiden lämmityksestä ja puusepäntöistä. Nurmikoita niitettiin viikatteella muutaman kerran kesässä. Nurmikoita hoidettiin aina 1950-luvulle saakka myös antamalla henkilökunnan omistamien lampaiden laiduntaa puistossa.

Puutarhan näyttävät vaahtera- ja lehmuskujanteet sekä päärakennuksen edustan istutukset edustivat muotopuutarhatyyliä. Puutarhan etelänpuoleinen osa puolestaan oli maisematyylinen nurmikenttineen, hiekkakäytävineen ja lehtipuineen. Rantaa myötäili luonnonkivestä rakennettu kivimuuri ja aivan veden tuntumassa kulki polku, jota kutsuttiin ”lemmenpoluksi”. Rannassa oli myös laiturit laivaliikennettä ja uimista varten. Puutarhan eteläisintä niemeä kutsuttiin Kokkokallioksi ja siellä oli oleskelupaikka, josta avautui kaunis näkymä järvimaisemaan.

Puutarhassa arvellaan sen alkuvuosikymmeninä kasvaneen jopa 500 kasvilajia tai -lajiketta, jotka oli hankittu eri taimitarhoista kotimaasta ja ulkomailta tai siirretty puistoon luonnosta, kuten esimerkiksi nykyisin pirkkalankoivuna tunnettu rauduskoivun liuskalehtinen muoto:

“Retkillään ympäristön luontoon Houghbergh oli nähnyt neljän harvinaisen liuskalehtisen koivun taimen kasvavan metsässä Siuron Linnavuoressa. Sen kummemmin maanomistajan kanssa keskustelematta hän oli ottanut maatilan työmiehen mukaansa ja ajanut hevosella Linnavuoreen, josta yksi taimi kaivettiin maasta ja tuotiin Pitkäänniemeen. Myöhemmin oli maanomistaja kuitenkin saanut tietää tapahtuneen. Asia oli edennyt käräjille asti. Ylilääkäri selvisi tapauksesta sakoilla, mutta taimi sai jäädä Pitkäänniemeen. Tästä samasta taimesta sitten puutarhuri Nopola varrensi oksia rauduskoivun taimiin. […] Näistä varttamistaan taimista puutarhuri Nopola antoi kahdeksan kappaletta Tampereen kaupungin ja ympäristön puutarhureille ja tästä alkoi Pirkkalan koivun leviäminen muualle Suomeen.”

Emil Houghberg siirsi sairaalan puutarhaan myös ruohovartisia luonnonlajeja kuten pikarililjaa, lehtokieloa ja keltaohdaketta. Hän toi puutarhaan myös luonnonkasvien harvinaisia muunnoksia kuten valkoisen ja roosanpunaisen sinivuokon, kerrotun valkovuokon ja keltavuokon. Myös ylilääkäri Ilmari Kalpa oli kasviharrastaja ja istutti etenkin ylilääkärin talon puutarhaan luonnonkasveja. Ylilääkärin taloa ympäröivään puistoon istutettiin lisäksi vanhojen puistojen kasvilajeja kuten valkopiippoa ja ukkomansikkaa sekä ulkomaista alkuperää olevia ruohovartisia koristekasveja, kuten isotähtiputkea ja köynnöspinaattia.

Pitkäniemi

Pitkäniemen sairaala-aluetta 1900 –luvun alkupuolella. Edvard Merikanto. Vapriikin kuva-arkisto.

Lähteet:

Harenko, Aarno: Pitkäniemen sairaala-alueen ruohokasveista. Talvikki 4/1980.
Heininen, Arvo 1997: Perimätietoa Pitkäniemen sairaalan puutarhan ensimmäiseltä vuosisadalta. 
Kallio, Maarit 2007: Tilaa hulluudelle. Pitkäniemen keskusmielisairaalan arkkitehtoninen muotoutuminen 1800-luvulta 1910-luvulle. Suomen historian pro-gradu tutkielma. Tampere.
Koivunen, Mikla 2000: Puistoinventointi Pitkäniemen sairaalasta. Museovirasto, rakennushistorian osasto.