Tampereen puutarhaseura ja Puutarha-lehti

Puutarha-aatteen edistäminen Tampereen seudulla tehostui kun Tampereen Puutarhaseura perustettiin vuonna 1896. Yhdistys liittyi samalla Suomen puutarhaviljelijäin liittoon ja sen puheenjohtajaksi valittiin kaupunginpuutarhuri Karl Johan Gauffin.

Tampereen paikallisyhdistys oli aluksi ruotsinkielinen, mutta muutaman vuoden kuluttua viralliseksi kieleksi valittiin suomi. Yhteistyö Helsingissä toimivan pääyhdistyksen kanssa jäi kuitenkin vähäiseksi ja niinpä Tampereen yhdistyksen jäsenet perustivat itsenäisen yhdistyksen vuonna 1907.

Puutarhaseuran tärkeimpiä toimintamuotoja olivat jäsenistön piirissä järjestetyt kokoukset, kurssit ja retket, suurelle yleisölle suunnattujen puutarhanäyttelyiden järjestäminen, puutarhatuotteiden myynnin edistäminen, puutarhureiden yhteistoiminnan ja puutarhaopetuksen kehittäminen ja erityispiirteenä lasten kasvitarhakoulujen järjestäminen. Puutarhaseura perusti vuonna 1898 Puutarha -lehden, joka oli ensimmäinen suomenkielinen puutarha-alan ammattilehti. Ensimmäinen päätoimittaja oli kaupunginpuutarhuri Gauffin. Lehdessä esiteltiin hyöty- ja koristekasvien viljelytapoja, julkaistiin tietoa alan koulutuksesta, kerrottiin ajankohtaisia puutarha-alan uutisia niin koti- kuin ulkomailta ja kannustettiin lukijoita puutarhaviljelyn pariin:

“…sillä onpa selvää, että istutuksilla kaunistettu koto on paljoa miellyttävämpi ja rakkaampi kuin se, joka tyyten on tuota viehätystä vailla. Vielä on myönnettävä, että ruokajärjestys on vaihtelevampi, maukkaampi ja terveellisempi siellä, missä hedelmät, verekset ja kuivatut, marjat ja marjamehut sekä kaikenlaiset vihannekset ovat tarjona, kuin siellä missä kaikkea tuota kaivataan. Sitä paitsi voipi hyvin otaksua, että se, ken kerran on mieltynyt puutarhaviljelyyn ja kernaasti käyttää vapaahetkensä puutarhansa hoitoon ja parannukseen, on paremmin suojattu viettelyksiä ja vähemmän jaloja ajanviettoja vastaan, kuin se, jolla ei ole tilaisuutta näin täyttää joutohetkiään.”

Puutarhaviljelyä pyrittiin edistämään monin keinoin. Vuoden 1899 toukokuun numerossa neuvotaan, millaisin myyntipuhein puutarhuri saa tuotteitaan toreilla parhaiten kaupaksi:

“Jos ostajana on nuori neito, [puutarhurin] tulee huomauttaa, että hedelmämehut tekevät ihon kirkkaaksi ja kauniiksi. Sille, joka tahtoo nauttia elämästään, on hänen suositettava koko varastonsa moiliaisesta viinirypäleeseen. Köyhille ja sairaille ovat omenat halvin lääke. Mutta kaikille ilman erotusta tulee hänen sanoa: Joka päivä ja hetki tulee sinun syödä minun aarteitani sekä silloin kun panet maata että kun nouset. Kun siten teet ja kaikki muut samoin, silloin ihmissukukunta kukoistaa maan päällä ja – puutarhaviljely myös sen ohessa.”

Vuonna 1917 Puutarha -lehden painosmäärä oli 1100 kappaletta ja avustajina toimi peräti 40 henkilöä. Puutarhaseura kustansi lehteä vuoteen 1925 saakka, minkä jälkeen lehden julkaisemista jatkoi vastaperustettu Suomen Puutarhaviljelijöiden Liitto.

Sotien aikana puutarhaseuran toiminta supistui, mutta elpyi jälleen 1950-luvulla, jolloin aloitettiin uutena toimintana muun muassa puutarhojen välisten viljelykilpailujen ja työkilpailujen järjestäminen. Seuran toimintaa laajennettiin perustamalla seuran yhteyteen Puutarhanaisten ja Puutarhanuorten jaostot. Seuraavina vuosikymmeninä puutarhaseuran näkyvintä toimintaa olivat suurelle yleisölle suunnattujen puutarhanäyttelyjen järjestäminen.

Puutarha-lehti 1898

Kansilehti Puutarha No 3, 1898.

Lähteet:

Puutarha 1/1898 ja 5/1899. Tampereen Kirjapaino-Osakeyhtiö, Tampere.
Sointu, Hannu 1996: Tampereen Puutarhaseura 1896 - 1996. Tampereen Pika-Kopio Oy, Tampere.