Puutarhaharrastajia

Monet yksityishenkilöt ovat pyrkineet edistämään puutarha-aatetta omalla toiminnallaan.

Valkeakoskella Lotilanjärven rannalla sijainneen Furunäsin päärakennuksen ja puiston rakennutti 1890-luvulla Pauline Granberg (1835-1908). Hän oli jäänyt toistamiseen leskeksi vuonna 1884, jolloin hänen miehensä Edward Julius Granberg, yksi Valkeakosken paperitehtaan perustajista, kuoli. Alun perin neljän hehtaarin laajuiseen puistoon rakennettiin puistokäytäviä, kivipengerryksiä ja näköalatasanteita sekä istutettiin monipuolinen kasvilajisto. Lehtipuiden ja -pensaiden joukossa oli muun muassa vuorijalavia, vuori- ja hopeavaahteroita, laakeripoppeleita sekä koristepensaita kuten mustakuusamaa, euroopansorvarinpensasta ja orapaatsamaa. Puutarhanhoito mitä ilmeisimmin kiinnosti Pauline Granbergiä, joka vietti leskeysvuotensa Furunäsissä. Kertoman mukaan omissa oloissaan viihtyneellä Granbergillä oli seuranaan seitsemän koiraa ja lähtiessään asioille kaupungille hän liikkui parihevosten vetämissä vaunuissa. Perinnepihan kokoelmaan kuuluu Furunäsin alkuperäisistä koristekasveista kääpiösorvarinpensas.

Maanviljelijä Hugo Hörtsänä (1880 – 1954) perusti Oriveden Onnistaipaleen kylään Ylä-Hörtsänän tilalle kolmen hehtaarin laajuisen hedelmäpuiden koeviljelmän 1900-luvun alussa. Hörtsänä istutti tiluksilleen myös laajan puulajipuiston, jonne puiden lisäksi istutettiin koristepensaita sekä perennoja. Hän rakennutti alueelle myös tekolammen, juhlakentän ja puutarhurin talon. Nykyisin luonnonsuojelualueena olevassa arboretumissa kasvaa edelleen pihta-, lehtikuusi- ja vaahteralajeja sekä muun muassa punasaarni, virginianpihta, japaninhemlokki, kivikoivu, tähkävaahtera ja keltahevoskastanja. Keväisin arboretumissa kukkivat keltavuokot sekä erilaiset valko- ja sinivuokon muunnokset ja myöhemmin kesällä nykyisin harvinaiset perennat, skopolia ja kakalia, jotka kuuluvat myös Perinnepihan kokoelmaan.

Tampereen Epilässä toimineen Sahanterä Oy:n omistaja Sixtus Syrjänen oli omintakeinen puutarhaharrastaja. Lamavuodet 1930-luvun alussa supistivat tehtaan toimintaa, mutta tehtailija ei halunnut erottaa työntekijöitään. Hän kutsui kymmenen tehtaan työntekijää rakentamaan talonsa vieressä sijainneeseen painanteeseen roomalaistyylisen kylpylän. Painanteen rinne pengerrettiin tukimuurien avulla ja pengermille istutettiin hyöty- ja koristekasveja, muun muassa vihanneksia ja pähkinäpensaita. Harjun etelärinteeseen istutettiin omenapuita. Porin radan rakentamisen jälkeen painanteen pohjalle syntyneen lammen reunat kivettiin, rannalle rakennettiin kaareva betonipaviljonki ja lammen keskellä olevaan saareen takorautainen kaarisilta. Puutarhan rakenteita on vielä nykyisinkin havaittavissa metsittyneessä puutarhassa.

"Roomalainen kylpylä" Epilässä

Sixtus Syrjäsen ”roomalaisen kylpylän” pengerryksiä Epilässä. Rauni Syrjäsen kokoelmat.

Lähteet:

Järventausta, K. & Saarela, M. 1994: Puisto kertoo yhä vanhasta puutarhakulttuurista. Teoksessa Valkeakoski. Valkeakosken Kirjapaino, Valkeakoski. 
Puutarhaliitto Trädgårdsförbundet. Pirkanmaan puutarhamatkailukohteita. Viitattu 19.2.2014. Http://www.puutarhaliitto.fi
Välimäki, Heikki 2008: Winterin mutkan tarinoita. Historiaa, muistoja ja kuvia Epilästä. Esa-Print Oy, Tampere.