Emil Wikström

Kuvanveistäjä Emil Wikström (1864 – 1945) rakensi Sääksmäen Visavuoreen ateljeen ja kodin vuosina 1893 – 1912. Wikströmit asuivat Visavuoressa vuoteen 1918 saakka, jolloin perhe muutti Helsinkiin ja vietti Visavuoressa vain kesät ja loma-ajat.

Taiteilijantyönsä ohella Wikström oli innokas puutarhaharrastaja, joka loi Visavuorelle kukoistavan puutarhan. Wikström tilasi puutarhaansa hedelmäpuiden, marjapensaiden ja koristekasvien taimia Lepaan puutarhakoulusta Hämeenlinnasta ja Kupittaan puutarhakoulusta Turusta sekä kotimaisilta kasviharrastajilta kuten Hugo Hörtsänältä Orivedeltä. Hän tilasi puutarhakasvien siemeniä siemenkauppiailta myös Ranskasta ja Saksasta. Wikström perehtyi puutarhanhoitoon lukemalla suomen-, ruotsin-, saksan- ja ranskankielisiä puutarha-alan lehtiä ja oppaita. Koristetarhassa kasvoi satoja kasvilajeja – pelkästään kivikkotarhassa viihtyi 19 maksaruoholajiketta, yhdeksän mehitähtilajiketta ja kahdeksan rikkolajiketta Wikströmin vuonna 1927 laatiman luettelon mukaan.

Wikströmin tytär Mielikki Ivalo muistelee puutarhaa 1984 ilmestyneessä teoksessaan Visavuoren paljasjalka:

“Kaikki oli siellä hyvin kaunista. Oli hiekkakäytäviä, jotka haravoitiin, ruusupenkkejä, viinihuone, kurkkuhuone ja 50 kasvilavaa. Oli paljon vihanneksia ja marjoja, ja etenkin puutarhamansikoita oli niin paljon, ettei oikein jaksettu poimia ja hillota. Oli suuria kirsikkapuita, paljon vadelmia, sekä punaisia että mustia viinimarjoja ja karviaismarjoja. Oli myös hedelmäpuita: hienoja omenalajeja. Isä itse ymppäsi eli jalosti niitä. […] Spaljé-päärynäpuita isä kasvatti haluamaansa muotoon: niissä oli suuria hedelmiä. Yläpihassa ateljeen kivijalan äärellä oli kolme päärynäpuuta. Niiden nimet olivat Usko, Toivo, ja Rakkaus.”

Visavuoren hyötytarhaan rakennettiin Wikströmin itse suunnittelema lämmitettävä viinihuone, jossa kasvoi kuusi viiniköynnöstä ja kaksi aprikoosipuuta. Keväisin viinihuoneessa kasvatettiin puutarhakasvien taimia. Puutarhaa hoiti puutarhuri, jolle palkattiin kesäksi apulaisia vihannesmaita kitkemään ja harventamaan. Puutarha antoi runsaan sadon:

“Yli joulun riitti omenoita. Antonovka säilyi, kun sen kietoi silkkipaperiin ja pani tyhjään savilaatikkoon. Viinirypäleet leikattiin siten, että oksaa jäi tertun kummallekin puolelle. Oksat pantiin vesipulloissa roikkumaan ateljeen parvelle ja ne säilyivät kauan tuoreina. Päärynöitä hillottiin tai reksattiin. Mitään hedelmiä ei ostettu, ellei sitten jouluksi appelsiini tai mandariinilaatikkoa. Keräkaalit riippuivat varresta pajan katossa ja säilyivät. Puutarhan koko sadon talteen ottaminen oli viikkoja kestävä ankara työ. Mutta niinpä Visavuori sitten olikin – ja sen täytyi olla – omavarainen juuresten, marjojen ja hedelmien osalta koko talven.”

Visavuoren kasvihuone

Emil Wikström​ Visavuoren kasvihuoneen luona. Visavuoren museon arkisto.

Visavuoren puutarhan kasvillisuutta

Visavuoren puutarhan kasvillisuutta. Visavuoren museon arkisto.

Tilauslista

Emil Wikströmin tilauslista. Visavuoren museon arkisto.

Lähteet:

Emil Wikströmin arkisto, Visavuoren museosäätiö.
Ivalo, Mielikki 1984: Visavuoren paljasjalka. Nuoruudenmuistoja ja päiväkirjoja vuosilta 1907 – 1927. Weilin+Göösin kirjapaino, Espoo.